Energiapolitiikka

Energia, talous ja ympäristö

Suomessa harjoitetun energiapolitiikan avainsanoja ovat monipuolisuus, taloudellisuus, toimitusvarmuus ja ympäristö. Ilmasto- ja energiapolitiikalla pyritään turvaamaan energian saatavuus kilpailukykyiseen hintaan ja rajoittamaan päästöt kansainvälisten sitoumusten mukaisesti.

Energiantuotanto on Suomessa hajautettu erikokoisiin ja -tyyppisiin laitoksiin, joissa käytetään monia energianlähteitä. Näin tuotanto pysyy monipuolisena, eikä nojaa vain yhteen tai kahteen lähteeseen.

Energiapolitiikka vaikuttaa myös esimerkiksi rakentamisen määräyksissä, kodinkoneiden energiamerkinnöissä, kaupunkisuunnittelussa ja verotuksessa.

Energiapolitiikka on kansallista, EU:n toimivalta kasvaa

Energiapolitiikan tulisi aina olla pitkäjänteistä. Energiapoliittiseen päätöksentekoon Suomessa vaikuttavat

  • kansalaiset: kuluttajat, äänestäjät, kansalaisjärjestöt
  • julkinen valta: eduskunta, hallitus, virkamiehet, kunnallisen päätöksenteon elimet
  • elinkeinoelämä: energiayritykset, energiaa käyttävät suuryritykset, sähkömarkkinat
  • julkisuus: tiedotusvälineet ja julkinen keskustelu.

Euroopan unionissa energiapolitiikka on ollut kansallista. Joulukuussa 2009 voimaantullut Lissabonin sopimus sisältää myös energia-artiklan, mikä tarkoittaa sitä, että eräät energia-asiat (mm. energiamarkkinat, toimitusvarmuus, energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian edistäminen, energiaverkot) tulevat EU:n ja jäsenmaiden jaetun toimivallan piiriin. Tähänkin mennessä EU on vaikuttanut energia-alaan etenkin kilpailua, sisämarkkinoita ja ympäristönsuojelua koskevilla säädöksillä.