Rikin ja typen oksidit

Happamoittavia oksideja ympäristöön

Kivihiilen poltto tuottaa ilmakehään rikkidioksidia ja typen oksideja. Nämä haittaavat eliöitä, syövyttävät materiaaleja ja happamoittavat maaperää ja vesistöjä. Vaikutukset ovat useimmiten alueellisia.

Viime vuosikymmenten aikana puhdistustekniikan kehittyminen on vähentänyt rikin ja typen oksidien teolliset päästöt murto-osaan entisestä. Näin myös metsien ja vesistöjen happamoitumisvauriot ovat vähentyneet.

Kivihiilen poltossa kaikki hiilen rikki hapettuu rikkidioksidiksi (SO2). Rikkidioksidi on väritön, pistävänhajuinen ja myrkyllinen kaasu. Rikkidioksidin määrä savukaasussa vaihtelee kivihiilen rikkipitoisuuden mukaan eikä siihen voi polttotekniikalla vaikuttaa. Rikkidioksidia voidaan kuitenkin poistaa savukaasuista, ja lähes kaikki Suomen hiilivoimalat onkin varustettu tehokkailla rikinpoistolaitoksilla.

Rikinpoistossa syntyy muun muassa kipsiä, johon rikkidioksidi on sitoutunut. Kipsi käytetään lähes kokonaan hyödyksi rakennuslevyjen raaka-aineena sekä kenttien ja teiden rakenteissa ja kaivosten ja luolien täyttömateriaalina.

Suomi on vähentänyt rikkidioksidipäästöjään nopeammin kuin se on kansainvälisellä tasolla sopinut.

Typen oksidit (NOX) syntyvät hiilen ja palamisilman typestä. Typen oksideja syntyy energiantuotannossa sekä erityisesti liikenteessä. Typen oksideja muodostuu polttoaineen sisältämästä typestä samoin kuin palamisilman typestä muodostuu oksideja.

Oksidien määrä hiilivoimalan savukaasuissa vaihtelee muun muassa polttotekniikan ja hiilen typpipitoisuuden mukaan. Päästöjä vähennetään sekä polttoteknisesti että puhdistamalla savukaasuja. Molemmat tavat ovat Suomessa tehokkaassa käytössä.

Kivihiilen poltto aiheuttaa typen oksidien päästöistä noin kymmenesosan, saman verran kuin muutkin energiantuotannossa käytetyt polttoaineet.