Hiilen edut

Varmaa energiaa sadoiksi vuosiksi

Kivihiili on varma energianlähde. Sillä on useita tuottajia eri puolilla maailmaa, jolloin hinta pysyy vakaana ja kohtuuhintaista hiiltä on saatavissa.

Hiiltä on arvioitu riittävän vielä sadoiksi vuosiksi, kun öljyn ja maakaasun tällä hetkellä tunnetut varat riittävät 40–60 vuoden kulutukseen.

Hiiltä on helppo kuljettaa, varastoida ja käyttää. Siksi se on tärkeä polttoaine myös huoltovarmuuden kannalta. Hiiltä voidaan pitää varastossa poikkeusolojen varalta.

Kivihiilen avulla tehdään noin 40 % maailmassa käytetystä sähköstä. Sähkön ja lämmön lähteen lisäksi hiilellä on keskeinen osa raudan ja teräksen tuotannossa, sementin valmistuksessa ja useissa muissa teollisissa prosesseissa, muun muassa kemianteollisuuden raaka-aineena kemikaalien, synteettisen kumin ja lääkkeiden valmistuksessa.

Kivihiili on ensimmäinen fossiilinen polttoaine, jota ihminen hyödynsi. Varhaisia merkkejä hiilen käytöstä on löydetty Kiinasta, jossa hiiltä on louhittu kuparin sulattamiseksi noin 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Aristoteles on kuvannut kiven kaltaista hiiltä kirjoituksissaan. Roomalaisista raunioista nykyisen Englannin alueella on löydetty jälkiä kivihiilen käytöstä ennen vuotta 400.

Teollinen vallankumous 1700–1800 -luvuilla kasvavine raudan ja teräksen tuotantoineen ja laajentuvine rautatieverkostoineen johti hiilen kysynnän voimakkaaseen kasvuun. James Wattin vuonna 1769 patentoima höyrykone oli merkittävä syy kivihiilen käytön kasvuun. Hiili on ollut merkittävä liikenteen polttoaine laivoissa ja höyryvetureissa. Hiiltä käytettiin myös kaupunkikaasun valmistukseen. Kaasua käytettiin katuvalaistukseen kunnes sähkövalo syrjäytti kaasuvalon 1900 -luvulla.

Kivihiili oli suurin primäärienergian lähde aina 1960-luvulle asti, jolloin öljy nousi merkittävimmäksi energialähteeksi.

Energian kokonaistuotannosta hiilen osuus on noin neljännes. Nykykulutuksella tunnettujen kivihiilivarojen on arvioitu riittävän yli 200 vuotta.

Kivihiili sisältää alkuainehiilen lisäksi pieniä määriä rikkiä, typpeä, happea, vetyä ja raskasmetalleja. Hiilen poltossa lämmön lisäksi vapautuu hiilidioksidia, hiilivetyjä, typen ja rikin oksidia ja hiukkasia. Vapaasti ympäristöön päästettynä nämä aiheuttavat terveyshaittoja, maaperän ja vesistön happamoitumista ja rakenteiden korroosiota. Hiukkasten ja kaasumaisten päästöjen poistamiseksi on kehitetty tehokkaita menetelmiä joilla hallitaan vaikutukset ilmanlaatuun, maaperään ja vesistöihin. Suurin avoin kysymys on hiilidioksidipäästöjen hallinta.